Saturday, March 10, 2018

Ekan riimun askartelu + Valokuvaus


 Viime viikolla sain otettua itseäni niskasta kiinni ja kokeilin ekaa kertaa askarrella riimua yhdelle Breyer-hevoselleni, Sunshowerille! Afuze haastoi minut tähän ja käytin hänen tekemää riimututoriaalia apuna askarrellessani :)


Kaikki käyttämäni välineet.

Alkuperäisestä kuvasta uupui pinsetit, joten lisäsin ne jälkikäteen samaan syssyyn 😅 Löysin nämä kämppäni kätköistä pyörimästä, joten varauduin siihen, ettei kaikki menisi kuin strömssöössä. Tuntui silti hyvältä käyttää viimeinkin tuota narua hyödyksi, sillä se oli jo useamman vuoden vanhaa!



Aloitin aikaisin aamulla ennen töihin lähtöä askartelun mittaamalla silmämääräisesti korvien taakse asettuvan osan. Katsoin samalla mallia oikeista riimuista puhelimeni kautta.
Olen ollut aina kaikenlaisen mittailun suhteen vähän malttamaton, vaikka tiedänkin, että fiksumpaa olisi kärsivällisesti mitoittaa ja testata kaikki ennen kuin ryhtyy toimeen, mutta annettakoon se toistaiseksi anteeksi. Ekaa kertaahan tässä tätä kokeillaan! 😂


Aamuaurinko alkoi paistaa kivasti, kun olin saanut ensimmäiseen osan valmiiksi taivuttamalla nauhan päät kiinni ja ujuttamalla renkaat kumpaankin päähän muiden osien yhdistämiseksi. Varmuuden vuoksi laitoin liimaukset painon alle kuivumaan, jotta ne eivät varmasti irtoaisi kesken kaiken. Pelkäsin, ettei tavallinen puikkoliima riittäisi, mutta hyvin se näkyi pitävän loppujen lopuksi. Seuraavan osan kimppuun siis!


Jotta renkaita ei tarvitsisi erikseen vääntää liimauksen jälkeen, ujutin ne aina valmiiksi nauhaan ennen kuin taivutin nauhan päät liimausta varten, jolloin ne oli helppo sulkea taitoksen sisään. Tokassa kuvassa jo näkyykin ensimmäinen liitos osien välillä.


Puoli tuntia myöhemmin olin saanut jo tämän verran aikaan. Nyt kun tekele pysyikin jollain tavalla hepan päässä, oli aika sovittaa sitä ja tarkistaa, että osat osuisivat suurinpiirtein samoille linjoille keskenään. Tähän asti kaikki näyttää olevan suht kunnossa.

"Voihan tätä pidellä näinkin..."

Jouduinkin siinä vaiheessa lähtemään töihin, joten riimu sai jäädä odottamaan valmistumistaan iltapäivään. En malttanut odottaa pääseväni taas jatkamaan askartelua!


 Illemmalla homma siis jatkui ja ryhdyin vääntämään koukkua alahihnaan, jotta riimun saisi kätevästi kiinni puettaessa ja pois riisuttaessa. Pihtejä en vielä omista, joten tyydyin käyttämään pinsettejä renkaiden taivutteluun.

 Nopea kiinnitystesti.

Ja sitten vain taivuttamaan ja liimaamaan alahihnan toinen pää umpeen.


Sovitus ja tarkistus. Hyvin simppeli ratkaisuhan tuo koukku on, mutta ainakin se toimii. Huomatkaa, että koukun kärki on suunnattu ulospäin, jotta vältettäisiin hepan maalipinnan naarmuuntuminen.



Seuraavaksi kiinnitin toisen alahihnan paikoilleen ja ujutin väliin myös yhden ylimääräisen renkaan siltä varalta, jos joskus kehitän tälle riimulle myös narun, jonka voisi siihen kiinnittää. Toistaiseksi tämä kyllä menee ihan ilman sitä.



Enää viimeinen alahihna paikoilleen, ennen kuin urakka olisi valmis. Kuvassa painan itse liimausta paikoilleen ylimääräisen painon sijaan, sillä aloin luottaa puikkoliimani mahtiin enemmän. Missään vaiheessa en nimittäin joutunut uudelleen liimaamaan osia käsitellessäni riimua, vaikka olin varma niin käyvän jossain vaiheessa.

Hihna kiinni ja valmis liimaukseen.

Pakollinen tarkistus. Toistaiseksi kaikki on vielä hyvin...


.... kunnes ongelmat ilmenivät liimattuani hihnan kiinni.

Hihnan linja näyttää siltä kuin pitää, mutta liimauksen taitos näyttää tosi rumalta näin. Ei muuta kuin uusiksi vain!


Irrotin alahihnan varovasti ja käänsin taitoksen alaspäin, mutta sekään ei näyttänyt oikein toimivan, eikä ollut edes oikeassa kohdassa. Kokeilin vielä uudestaan, olisiko äskeinen versio ollut parempi, mutta eihän se siitä miksikään muuttunut. Vähäsen alkoi ottaa päähän riimun jatkuva pukeminen ja riisuminen, liimailuista puhumattakaan.


Lopulta ratkaisin ongelman leikkaamalla hihnan lyhyemmäksi ja liimasin sen nurjalle puolelle takaisin paikoilleen. Epäonnistuneiden korjausyritysten vuoksi riimuun jäi vähän ikävät liimatahrat, mutta niille ei nyt mahda mitään. Onneksi ne eivät kuitenkaan näy hevosen pitäessä riimua.

Pinsettien paino tuo alahihnaan vielä vähän lisää muotoa.



Ja viimeinkin riimu on valmis!




Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Askartelu oli mukavaa ja herätti innostuksen harjoittaa taitoja lisää, vaikka lopussa tulikin ongelmia vastaan. Haaveissa olisi nimittäin tehdä fantasiateemaisia varusteita näille Breyereilleni, mutta niitä varmaan kannattaa suunnitella ihan ajan kanssa sitten. Kovin realistinenhan tämä riimu ei tietenkään ole, mutta ensimmäiseksi riimuksi se kelpaa minulle oikein hyvin. Totuin myös katsomaan Sunshoweria tuon riimun kanssa ja nyt tuntuu oudolta, jos sillä ei ole sitä päällä! 😆

Päätinkin onnistuneen räpellyksen kunniaksi lähteä seuraavana aamuna (jälleen kerran ennen töihin lähtöä) ulos kuvaamaan Sunshoweria riimuineen päivineen 🌟



Luulin keksineeni hyvän kuvauspaikan, mutta Sunshower meinasikin kirjaimellisesti hukkua lumeen. Piti vaihtaa paikkaa lennossa.

Jäinen piha sai luvan kelvata siihen hätään.

Otsikossa käyttämäni kuva ;)


Kovin kauan en voinut ulkona kuvata, sillä näpit ja heppa meinasivat jäätyä -21 asteen pakkasessa. Lisäksi piti alkaa lähteä töihin, joten ei kun vain pikapikaa takaisin sisälle, kamera sivuun ja heppa kuivamaan. Olinkin jo unohtanut miten haastavaa lumessa kuvaaminen onkaan! Jos ei olisi ollut kiire töihin, eikä niin kova pakkanen, olisin jäänyt säätämään kameran asetuksia paremmin.
Jahka lämpimämmät säät tulevat, haluan ehdottomasti mennä useammin kuvailemaan Breyereitani ulos.

Tämä kuva onnistui parhaiten omasta mielestäni. 💙

Breyereista puheenollen, tilasin tällä viikolla laumaani uuden jäsenen! 😍 Ensi kerralla teenkin siitä postauksen, jahka heppa ensin laukkaa postista kotiin... 😅


4 comments:

  1. Waf, siinä se on! Millanen on fiilis ekan riimun kanssa? :D Käytin ite just tommosta ruskeeta feikkinahkanauhaa tackmakingia alottaessani, uhhuh nostalgiaa. Ensimmäiseksi riimuksi tuo on pirun hyvä, mittasuhteiltaan, ne yleensä menevät pahasti pieleen alussa... Kritiikin annoinkin jo aiemmin.

    Huh huh, miten uskallat lumessa kuvata, ylipäänsä ulkona... Ite en oo siihen ryhtyny toistaseks ku en tiedä miten siitä sais systemaattista, ja koska tietysti se 1:1 -maailma siellä aina häiritsee. Hyviä kuvia nämä, vaikka vähän yläviistosta ovatkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosi hyvä fiilis jäi! Tekee mieli alkaa räpeltää lisää kampetta näille hepoille :D

      Hetken mielijohteesta lähin kokeilemaan ja kylhän se pikkasen hirvitti, kun piha oli vähän jäässä ja mukana oli kallis lasti :'D
      Kiitos vielä kovasti palautteesta! ^__^

      Delete
  2. No sepä on paljon fiksumman näköinen kuin omat ekat riimuni :D Minulle varusteiden teko ei ole edes sitä lempihommaa, mutta kyllä sitä välillä sen yksittäisen riimun rykäisee.

    Ja jopa ulkokuvia! Mie en ulkona oikein kuvaile kun stressaa että malleille kävisi jotain ja öö siksi etten oikein osaa lähteä ulos ilman koiria ja koirat eivät ihan sovi pienoismallikuvaushetkiin seuraksi :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! xD
      Ymmärrän hyvin, muakin jänskätti ulos lähtemine mallin kaa, mut eiköhän se jännitys laske kun tulee kesä, eikä tartte pelätä ainakaan liukastumista :)

      Delete