Kuten edellisessä blogipostauksessa povasin, matkasin
Helsinkiin katsomaan Apassionatan uusinta esitystä Der Traumia (The
Dream)!
Apassionata on saksalainen maailmaa kiertävä hevostapahtuma, jossa korostetaan ihmisen ja hevosen välistä sidettä, jonka avulla luodaan taidokkaita sekä taiteellisia esityksiä.
Esitys oli 3.2.2018 Hartwall Areenalla, jonne olin ostanut liput heti, kun lipunmyynti oli auennut viime vuonna syksyllä. Mukaani kaappasin myös ystäväni sekä tämän partnerin, sillä porukassahan on aina kivempaa 😁 Kuumotti hieman paikkoja valitessa, sillä halusimme tietysti varmistaa hyvän näkyvyyden, joten oli parasta toimia nopeasti. Saimme onneksi yhteistuumin valintamme tehtyä ja saimme kuin saimmekin paikkamme eturivistä aivan areenan laidasta!
Koskaan aiemmin en ollut käynyt katsomassa Apassionataa, mutta muistan pienenä haaveilleeni siitä, vaikken uskonut koskaan pääseväni oikeasti katsomaan sitä livenä. Nyt aikuisena on onneksi vapaus tehdä (melkein) mitä haluaa ja näin tuli tehtyä päätös unelman toteuttamisesta. Osuvaa olikin siis, että tämän kertaisen esityksen nimi oli Der Traum, "unelma." 😊
Näkymä hotellihuoneestamme saavuttuamme päivällä Helsinkiin.
Rakastan kaupungin valoja öisin 💓
Ja samat näkymät vielä aurungonnousun aikaan.
Koska jouduimme matkaamaan pääkaupunkiin junalla, halusin pakata
mahdollisimman vähän tavaraa mukaan, mikä puolestaan tarkoitti, että
järkkäri jäi tällä kertaa kotiin tuhtine kantolaukkuineen. En ollut
myöskään varma saisiko kameroita ylipäätään tuoda esitykseen, enkä
turhaan halunnut kanniskella mitään ylimääräistä sinne. Sen vuoksi tämän
postauksen kuvatarjonta on vähän kökköä turvauduttuani vain puhelimeni
kameraan... Pahoitteluni siitä, ensi kerralla toimin toisin.
Hotellilla ja kaupungilla vietimme yhden yön ennen varsinaista esitystä, jotta voisimme vähän levätä ja höllätä junamatkan jälkeen ennen seuraavan päivän esitystä, joka alkaisi illalla. Sitä hetkeä oli odotettu jo monta kuukautta ja viimein kaikki se odotus palkittaisiin! Hyvä, että yöllä tuli kuitenkin nukuttua ihan hyvin, vaikka aamulla herätessä olikin vähän viileää. Lopulta seuraava ilta jo koitti ja siirryimme Hartwall Areenalle odottamaan esityksen alkamista.
Ihmisten tulviessa areenalle katsojia viihdyttivät muutamat ballerinat ja yksi pikku poni, jota talutettiin pitkin areenan reunaa. Lieneekö käynyt myös pienestä verryttelystä ennen varsinaista esitystä? 😃
Ihastelin tuota seinälle heijastettua grafiikkaa sekä tuota valaistua maapalloa ja mietin, kuinkahan se on oikein tehty. Yllättäen sainkin vastauksen, sillä juuri ennen esityksen alkua maapallo alkoi surkeana tyhjentyä ilmasta, jolla se oli täytetty, ja yksi avustaja kiisi täyttämään sen uudelleen😋
Juontaja julistaa sitten suomeksi sekä ruotsiksi esityksen alkaneen ja rohkaisee yleisöä taputtamaan, tömistelemään ja huutamaan sydämensä kyllyydestä illan ajan! Tämän lisäksi kaikenlaisen kuvauksen, taltioinnin sekä julkaisun sanottiin olevan luvallista niin kauan, kunhan salamavaloa ei käytetä, jotta hevoset eivät säikähdä. Oli huvittava ajatus, että kaikki muu mahdollinen normaalisti hevosen säikäyttävä elementti oli sallittu 😆 Tässä vaiheessa vähän kadutti olla ottamatta järkkäriä mukaan, kun kerran kuvaaminen ja julkaisu olikin täysin suotavaa, mutta nytpä tiedän paremmin.
Der Traumin tarina alkaa siitä, kun maailma on mennyt sekaisin ja aikakoneen avulla lähdetään kiertämään maailmaa ja hakemaan apua paremman tulevan turvaamiseksi, mutta oliko kaikki sittenkin vain... Unelmaa?
Olin yllättynyt, että esityksellä oli ylipäätään kertoja, joka selosti jokaisen esityksen lopussa, miten tarina oikein etenee. Oletin, että se olisi kokonaan kerrottu esittävän taiteen muodossa ilman puhetta, mutta toisaalta onhan se ihan fiksua lisätä kertoja esityksen rinnalle, jotta pienimmätkin katsojat ymmärtävät mihin tarina on menossa.
Kyseinen aikakone oli todella vaikuttava!
Yleisö otettiin mukaan aikakoneen käynnistämiseen kannustamalla taputtamaan käsiä ja mitä reippaammin yleisö taputti, sitä nopeammin aika kääntyi taaksepäin hevosten saattelemana. Katon rajasta laskeutui jopa jokin lentoalus, jolla kuljettiin ympäri maailman. Taustaheijastuksissa nähdäänkin aina esityksen vaihtuessa, kuinka kartalla mennään eteenpäin ja maisemat muuttuvat maiden mukana.
Uusi paikka ja aika!
"Se tunne kun yrität piirtää ergonomisesti" 😂
Näillä länkkärityypeillä oli kunnon svengi päällä! Taustan lehmipoika koettaa epätoivoisesti päästä hevosensa selkään.
Ei oikein meinannut onnistua 😆
Onneksi sinnikkyys lopulta palkittiin!
Apassionatan lavastuksia ei voi muuta kuin ihailla.
Hetkessä siirryttiinkin kylmästä lämpimään. Tämä Japaniin sijoittuva esitys oli yksi suosikeistani, koska siinä oli niin paljon jännitystä yleisön taputtaessa vinhasti, kun sotilaat taistelivat toisiaan vastaan.
Nämä kaksi kuvaa ovat myös suosikkejani!
Tämän numeron jälkeen pidettiinkin pieni tauko, jolloin kävimme vähän jaloittelemassa. Tauko ei onneksi tuntunut liian pitkältä ja olimmekin hetkessä takaisin areenalla. Esityksen jatkuessa uskalsin jopa kokeilla videokuvausta, jota en ollut aiemmin juuri ollenkaan harrastanut puhelimellani. Yllätyin positiivisesti, sillä videoista tuli paljon parempia kuin ottamistani kuvista! Sääliksi kyllä kävi, etten tajunnut aiemmin sitä kokeilla.
Ystäväni piti tästä esityksestä erityisesti :)
Tunnelma kohdillaan!
Viimeiseksi esiintyjät tekivät kunniakierroksen areenalla.
Näet kaikki esiintyjät ja hevoset näillä videoilla:
Ja niin päättyi Apassionata Der Traum. Oli kyllä kaiken rahan ja vaivan arvoinen show! Sovimmekin jo alustavasti ystäväni kanssa, että menemme uudestaan, kunhan Apassionata seuraavan kerran saapuu Suomeen. Kyllä tällaista taituruutta katselisi vaikka joka päivä!
Olo oli ihan tällainen koko Apassionatan ajan ja sen jälkeenkin. Sisäinen heppatyttöni kiljui riemusta.
Tässä vielä vähän loottia reissulta. En tietenkään voinut olla ostamatta muutamaa muistoesinettä, heh.
Mukaani tarttui siis söpö aasipehmo ja kolmen mukin setti.
Tarkemmat kuvat mukien eri puolista:
Lempparini näistä kolmesta 💓 Kyseinen ohjelmanumero kuului myös suosikkeihini, mutten saanut siitä otettua hyviä kuvia.
Tämäkin on tosi nätti! Tykkään miten desilitran merkintä on tehty hevosen muotoiseksi.
Kolmannessa mukissa oli desilitra huomioitu vähän tökerösti, mutta se johtuu varmaan siitä, että siihen käytety kuva ei ole saumaton, toisin kuin muissa mukeissa. Ihana se on joka tapauksessa.
Olin päättänyt jo etukäteen, että jos Apassionata myy pehmoja, valitsen ainakin yhden ja niin tämä kaveri pääsi minun mukaani. Nimeksi voisi sopia Appa, Apassionatan mukaan tietenkin 😄
Paikalla oli myynnissä myös paljon muuta sälää, kuten paitoja, tyynyjä, DVD:itä yms. Jälkiviisaana olisin halunnut napata matkaan muutaman DVD:n, mutta kyllähän noita voi käytettynäkin netistä ostaa jos kauhea hinku iskee. Reissu oli kuitenkin kaikin puolin oikein onnistunut ja paljon tuli myös opittua ensi kertaa varten. Toivottavasti seuraavan kerran, kun menen katsomaan Apassionataa, voin tarjota korkealaatuisempaa matskua!🌟
Ensi kerralla saattekin nähdä vähän askartelujani... ;)
